Luku 9 - LUMEkorun takana on kokonainen elämä

Jos haluat tietää, mistä muusta minun päiväni koostuu kuin LUMEkorusta, niin istu tukevasti alas ja pidä kiinni.

Minun arkeeni ja jokaiseen päivään mahtuu nimittäin niin paljon kaikkea, että välillä ihmettelen itsekin, miten olen saanut kaiken mahtumaan yhteen päivään.

Tämä ei ole täydellinen päivä.

Tämä on minun tavallinen päiväni.

Ja niitä on harvoin kahta samanlaista.

Aamu alkaa kahvilla

Aamuni alkaa yleensä melko vaatimattomalla aamupalalla.

Kahvilla.

Ehkä leivällä.

Ja välillä saatan nauttia puuron äitini kanssa. ❤️

Sen jälkeen alan hahmotella päivän rytmiä ja mietin, mitä kaikkea tänään pitäisi saada tehtyä.

Käytän koiran ulkona ja sitten päivä lähtee pyörimään.

Kauppa.

Posti.

Asioiden hoitamista.

Ruoan valmistamista.

Ja siinä kaiken keskellä viimeinen tsekkaus siitä, mitä päivän kotikoulussa opiskellaan.

Vielä yksi kuppi kahvia...

Ja sitten aloitetaan.

Kotikoulua 3–4 tuntia

Kotikoulu vie päivästä yleensä noin 3–4 tuntia.

Opiskelemme yhdessä, etenemme oman rytmin mukaan ja välillä pidämme taukoa tai syömme lounaan kesken koulupäivän.

Lounaan yhteydessä ehdin samalla vilkaista sähköpostit ja muut viestit.

Samalla mielessä alkaa jo pyöriä lista siitä, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä sitten, kun pääsen taas omien töideni pariin.

Ja tietysti koira pitää käyttää jälleen ulkona. 

Kotikoulu on valmis.

Äidin kanssa päiväkahvit ja hetki jutustelua.

Ja sitten pääsen vihdoin oman työni pariin.

Sitten alkaa LUMEkorun aika

Puheluita.

Viestien tarkistamista.

Tilaustöitä.

Uusien korujen ja mallien suunnittelua.

Myyntien ja menojen tarkistamista.

Verkkokaupan asioita.

Ja kaikkea sitä, mitä yrittäjän arkeen kuuluu.

Ja tässä kohtaa voin tunnustaa yhden asian ihan rehellisesti.

Minun pitäisi välillä skarpata asioiden hoitamisen kanssa.

Moni soitto ja asia jää helposti viime tippaan.

Mutta sitten, kun se viimeinen hetki tulee...

Sitten mennään eikä meinata.

Satasella.

Täysillä.

Ja tehokkaasti.

ADHD. 

Ei ehkä maailman järjestelmällisin tapa tehdä asioita, mutta olen oppinut tuntemaan itseni ja sen, miten minun aivoni toimivat.

Ja sitten taas elämä kutsuu

Jossain vaiheessa tulee taas ruokailun aika.

Teen tai lämmitän ruoan ja syömme yhdessä.

Jutustelemme.

Ja tietenkin äidin kanssa kahvit jälkiruoaksi. ❤️

Jos äiti tarvitsee apua, autan.

Sen jälkeen on aika antaa hetki perheelle, ulkoilla ja hoitaa kodin asiat.

Pyykit.

Imuroinnit.

Siivoukset.

Kaikki ne pienet ja vähän isommat kotityöt, jotka eivät tästä maailmasta taida koskaan loppua. 

Ja sitten takaisin LUMEkorun pariin

Kun muut asiat on saatu hoidettua, alkaa taas yksi osa yrittäjän arkea.

Kuvaan koruja.

Mietin, mitä julkaisen someen.

Pohdin, mitä voisin tehdä paremmin.

Tarkistan verkkokauppaa.

Mietin, tarvitseeko joku sivu päivittämistä ja miten sen oikein teen.

Kaikki ei vieläkään ole minulle helppoa.

Mutta teen.

Opettelen.

Kokeilen.

Joskus onnistun heti.

Joskus en.

Ja sitten kokeilen uudelleen.

Seuraavan päivän kotikoulu

Ennen iltahommia tai joskus vasta nukkumaan mennessä suunnittelen seuraavan päivän kotikoulun.

Mitä opiskelemme?

Miten opiskelemme?

Mitä pitää kerrata?

Mitä tehdään kirjoista ja mitä vihkoon?

Tähän menee helposti joka ilta 1–2 tuntia.

Enkä minä silti valita.

Koska näen, mitä kotikoulu on meille tuonut.

Rauhaa.

Rennompaa ilmapiiriä.

Turvallisuutta.

Ja ennen kaikkea sen hyvinvoivan nuoren miehen alun takaisin, jonka haluan nähdä kasvavan omana itsenään. ❤️

Siksi nämä tunnit eivät tunnu minusta turhilta.

Ne ovat yksi tärkeimmistä asioista päivässäni.

 Ja yhtäkkiä onkin ilta

Hupsista.

Kello on taas mennyt eteenpäin.

On iltapalan aika.

Yhteinen hetki perheen kanssa.

Äidin iltahommissa auttamista.

Valmistautumista nukkumaan.

Kun äiti alkaa yöunille, jutustelemme poitsun kanssa, katsomme ehkä elokuvan tai jonkin ohjelman.

Ja sitten...

Jos energiaa vielä löytyy, palaan taas someen ja verkkokauppaan.

Vastaan viesteihin.

Päivitän kanavia.

Tarkistan vielä jotain, minkä piti hoitaa jo aikaisemmin.

Ja tietenkin käytän koiran vielä kerran ulkona. 

Sitten katson kelloa.

Puolenyön yli.

Tai joskus reilusti yli.

Ja vasta silloin alan itse valmistautua nukkumaan.

Kolme asiaa, jotka täyttävät päiväni

Kun tätä kaikkea katsoo ulkopuolelta, voi ehkä miettiä:

Miten ihmeessä sinä jaksat?

En minä aina jaksakaan.

On väsyneitä päiviä.

On kiireisiä päiviä.

On päiviä, jolloin mikään ei mene suunnitelmien mukaan.

On päiviä, jolloin turhauttaa.

Ja on niitä päiviä, jolloin huomaan taas kerran tekeväni asioita viime tipassa. 😄

Mutta minä en halua valittaa elämästäni.

Koska elämässäni on tällä hetkellä kolme asiaa, jotka ovat minulle erityisen tärkeitä ja rakkaita:

LUMEkoru.
Kotikoulu.
Omaishoitajuus.

Kolme täysin erilaista asiaa.

Mutta kaikissa niissä on jotain yhteistä.

Minä teen niitä vilpittömästi ja täydellä sydämellä. ❤️

LUMEkoru on minun unelmani.

Kotikoulu on tapa antaa lapselleni rauhaa, turvaa ja mahdollisuus oppia omalla tavallaan.

Omaishoitajuus on läheisen rinnalla olemista silloin, kun hän tarvitsee minua.

Kaikki kolme vievät aikaa.

Kaikki kolme vaativat minulta paljon.

Mutta kaikki kolme ovat minulle myös valtavan tärkeitä.

Tässä siis nainen LUMEkorun takana

En ole pelkästään yrittäjä.

En ole pelkästään koruntekijä.

En ole pelkästään äiti tai omaishoitaja.

Olen näitä kaikkia.

Ja paljon muutakin.

Olen nainen, joka rakentaa unelmaansa samalla kun pyörittää aivan tavallista, välillä hullun kiireistä ja välillä ihanan rauhallista arkea.

Ja ehkä juuri siksi LUMEkorun jokainen koru on niin paljon enemmän kuin vain koru.

Niissä on mukana minun käteni.

Minun ajatukseni.

Minun tunteeni.

Minun elämäni.

Ja minun tarinani.

❤️ Kiitos, jos luit tämän luvun ja seuraat LUMEkorun matkaa.

Tämä on minun arkeani.

Ei täydellistä.

Ei siloteltua.

Vaan aitoa elämää – juuri sellaisena kuin se minulle näyttäytyy.

LUMEkorun elämäntarina jatkuu…