Luku 10 – Minä pystyn, osaan ja uskallan unelmoida

Luku 10 – Minä pystyn, osaan ja uskallan unelmoida

Kun kirjoitin edellisen blogikirjoituksen, en vielä tiennyt, kuinka paljon uusia tuulia LUMEkorun ympärille olisi tulossa.

Nyt kun pysähdyn hetkeksi miettimään viime kuukausia, huomaan itsekin, että aika paljon on tapahtunut.

Välillä tuntuu, että päässä pyörii tuhat ajatusta yhtä aikaa. 😄

Uusia koruja.

Uusia suunnitelmia.

Yhteistyökuvioita.

Uusia asiakkaita.

Verkkokaupan kehittämistä.

Somea.

Joulukorujen suunnittelua.

Ja kaikkea sitä yrittäjän arkea, jota opettelen edelleen päivä päivältä.

Mutta yksi asia on muuttunut.

Minä itse.

 LUMEkoruun syntyy uusia tuulia

Olen saanut LUMEkorulle muutamia uusia, pysyviä korusarjoja, jotka ammentavat voimansa luonnosta. 

Puuhelmistä syntyvät esimerkiksi:

💙 Mustikka
❤️ Puolukka
🧡 Tyrni

Näissä koruissa yhdistyvät minulle tärkeät asiat – luonto, värit, tarinat ja voima.

Ja nämä ovat vasta alkua.

Ideoita on päässä jo vaikka kuinka paljon. 

Joulukoruja olen myös jo alkanut suunnitella, vaikka välillä tuntuu, että vastahan kesä alkoi!

Uusia ihmisiä ja uusia mahdollisuuksia

Yksi iso ja minulle todella innostava asia on uusi yhteistyö.

On aika uskomatonta ajatella, että pieni ja vasta matkansa alussa oleva LUMEkoru on päässyt tekemään yhteistyötä toisen yrityksen kanssa.

Minulle se kertoo siitä, että joku muukin näkee tekemiseni arvon.

Ja se tuntuu hyvältä. ❤️

Lisäksi näillä näkymin joulun jälkeen on tulossa lisää, jotka liittyy myös tietenkin koruihin ja pienryhmä toimintaan,

juuri missä minä ja LUMEkoru loistamme parhaimmillaan.

Ajatus siitä, että saan opettaa ja tehdä koruja yhdessä muiden ihmisten kanssa, tuntuu todella hienolta.

Ehkä korujen kautta voi syntyä myös uusia kohtaamisia, keskusteluja ja hyvää mieltä.

Ja juuri sitä minä LUMEkorulla haluan.

Yrittäjänä uskallan kokeilla

Olen lähdössä myös  mukaan myös hieman erilaiseen -bisnekseen, mutta siitä hieman myöhemmin lisää.

Mutta minä en halua lähteä mihinkään vain siksi, että "pitäisi".

Haluan ensin nähdä, syntyykö sille oikeasti kiinnostusta.

Yrittäjänä olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse tehdä vain tekemisen vuoksi.

Pitää myös pysähtyä miettimään:

Onko tästä minulle oikeasti hyötyä?

Ja kokeilla voi ilman, että tarvitsee luvata itselleen heti koko maailmaa.

 Pienetkin myynnit ovat minulle iso asia

Yksi asia on ilahduttanut minua erityisesti.

Joka kuukausi on mennyt  koruja.

Enkä tarkoita, että niillä vielä rikastuttaisiin. 

Mutta tiedätkö mitä?

Minulle se merkitsee paljon.

Joku ihminen on löytänyt LUMEkorun.

Joku on tullut verkkokauppaani.

Joku on katsonut korujani ja ajatellut:

"Tuon minä haluan."

Ja joka kerta se tuntuu hyvältä.

LUMEkoru on vielä pieni.

Mutta se on olemassa.

Se kasvaa hitaasti.

Ja juuri nyt minulle riittää se, että ihmiset löytävät sen pala palalta.

 Kaikki eivät tule ymmärtämään minua

Olen saanut paljon hyvää palautetta.

Mutta olen saanut myös negatiivista palautetta.

Kaikki eivät ymmärrä minun huumoriani tai sitä tapaa, jolla teen somea.

Ja tiedättekö mitä?

Se ei enää hetkauta minua samalla tavalla kuin ehkä joskus olisi hetkauttanut.

Olen tottunut siihen, että aina joku löytää tekemisistäni jotain sanottavaa.

Enkä minä voi rakentaa omaa elämääni sen ympärille, mitä joku toinen minusta ajattelee.

Minä olen minä.

Jos joku pitää huumoristani, ihanaa.

Jos joku ei pidä, sekin on ihan sallittua.

Kaikkien ei tarvitse pitää minusta.

Eikä kaikkien tarvitse pitää LUMEkorusta.

Mutta minä haluan olla aidosti oma itseni.

Sitten tajusin jotain suurta

Kaiken tämän keskellä olen alkanut ajatella yhä useammin:

WAU!

Minä pystyn.

Minä osaan.

Minä opin.

Minä kehityn.

Minä olen muuttunut.

Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä:

Minä uskallan olla ylpeä itsestäni.

Se ei ole ollut minulle aina helppoa.

Päinvastoin.

Olen elänyt pitkään ajatellen, etten osaa, pysty tai kykene.

Nyt huomaan tekeväni asioita, joista en joskus edes uskaltanut haaveilla.

En osaa kaikkea.

Enkä varmasti tule koskaan osaamaan.

Mutta enää minun ei tarvitse osata kaikkea valmiiksi.

Minä voin opetella.

Haasteet on tehty voitettaviksi

Yrittäjyydessä ei juuri nyt tunnu mikään yksittäinen asia mahdottomalta.

Olen oikeastaan niin innostunut, että haluan koko ajan oppia lisää.

Verkkokauppaa.

Somea.

Markkinointia.

Yrityksen pyörittämistä.

Kaikkea mahdollista.

Olen oppinut myös sen, ettei kukaan löydä minua, jos minä en itse tuo tekemistäni esille.

Minun täytyy uskaltaa näkyä.

Kertoa.

Tarjota.

Kokeilla.

Epäonnistua.

Yrittää uudelleen.

Ja tässä kohtaa huomaan taas saman asian, jonka olen oppinut elämässäni monta kertaa:

Minun kohdallani haasteet on tehty voitettaviksi.

 Olen ylpeä LUMEkorusta

Jos minun pitäisi nyt sanoa yksi asia, mistä olen LUMEkorussa kaikkein ylpein, en ehkä osaisi valita vain yhtä.

Olen ylpeä koruista.

Olen ylpeä työn jäljestä.

Olen ylpeä verkkokaupasta.

Olen ylpeä blogistani.

Olen ylpeä siitä, että uskallan näyttää itsestäni myös sen aidon puolen.

Olen ylpeä siitä, että uskallan kertoa menneisyydestäni.

Olen ylpeä siitä, että uskallan olla minä.

Ja olen ylpeä siitä, että LUMEkoru ei ole minulle vain verkkokauppa.

Haluan, että se voi olla myös vertaistukea.

Voimauttumista.

Toivoa.

Pieni valonpilkahdus jonkun päivään.

Koru, tarina ja voimaa ja valoa.

 Minun suurin unelmani

Minulla on yksi suuri unelma.

Olen päättänyt, että jonain päivänä LUMEkoru elättää minut ja perheeni.

Tiedän, ettei se tapahdu hetkessä.

Ehkä siihen menee vuosia.

Mutta minulla ei ole kiire luovuttaa.

Minä en aio luovuttaa.

En kuitenkaan haaveile rikkauksista.

En halua rahaa ovista ja ikkunoista.

Minulle riittää hyvinvointi.

Katto pään päällä.

Ruokaa jääkaapissa.

Turvallinen koti.

Rakkaat ihmiset ympärillä.

Ja mahdollisuus tehdä työtä, josta pidän.

En ole ihminen, joka kaipaa kiiltävää ja täydellistä elämäntapaa.

Minulle paljon arvokkaampia ovat pienet asiat.

Toisen ihmisen hymy.

Hyvä keskustelu.

Se, että voin auttaa jotakuta.

Se, että joku tuntee itsensä tärkeäksi.

Se, että joku löytää LUMEkorusta itselleen jotain merkityksellistä.

Ne ovat minulle rikkautta.

Ja matka jatkuu

LUMEkoru on edelleen nuori.

Minä olen edelleen yrittäjänä oppilas.

Paljon on vielä opeteltavaa.

Paljon on vielä epävarmaa.

Mutta enää en katso tulevaisuutta samalla tavalla kuin ennen.

En ajattele ensimmäisenä:

"En pysty."

Ajattelen:

"Miten minä tämän opin?"

Ja siinä on valtava ero.

Minä en tiedä, millainen LUMEkoru on viiden vuoden päästä.

En tiedä, kuinka suureksi se kasvaa.

Mutta minä tiedän yhden asian.

Minä aion antaa sille mahdollisuuden.

Teen töitä.

Opin.

Kokeilen.

Epäonnistun.

Nousen.

Yritän uudelleen.

Ja kuljen edelleen kohti valoa. 

Koska ehkä juuri siitä koko LUMEkorussa on lopulta kyse.

Uskalla unelmoida.
Uskalla yrittää.
Uskalla epäonnistua.
Uskalla aloittaa uudelleen.
Ja ennen kaikkea – uskalla uskoa itseesi.

LUMEkorun elämäntarina jatkuu… Kiitos, että kuljet mukana. ❤️