Luku 11 – Ehjä omalla tavallani
Kauan aikaa sitten ajattelin itsestäni, ettei minusta ole koskaan mihinkään.
En osaa.
En pysty.
En voi.
Ajattelin, että en voi muuttua, koska olen tällainen.
Päihderiippuvainen.
Mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva.
Ihminen, joka on tehnyt asioita, joita ei voi ylpeydellä muistella.
En oikeastaan edes tiennyt, mitä itsetunto tarkoittaa.
Tiesin kyllä kaiken sen, mitä ajattelin itsestäni.
Olin mielestäni likainen, inhottava ja ilkeä.
En pitänyt itseäni minkään arvoisena.
Ajattelin, että kuulun juuri sinne, missä olin.
En uskonut itseeni.
Koin olevani täysin nolla ja ajattelin, että kohtaloni olisi päätyä samaan paikkaan, johon liian moni ystäväni oli jo päätynyt.
Tuonpuoleiseen.
💔 En uskonut olevani äitinä minkään arvoinen
Tämä on ehkä yksi elämäni kipeimmistä asioista myöntää.
Ajattelin, etten ole äitinä minkään arvoinen.
Toivoin joskus, että lapsillani olisi joku toinen äiti.
Sellainen, joka olisi läsnä.
Tukena.
Turvana.
Ajattelin, että he häpesivät minua.
Ja ymmärsin kyllä miksi.
Kuka haluaa äidin, joka tekee pahoja asioita ja kamppailee päihdeongelman kanssa?
Ajattelin myös, että läheisilläni olisi parempi ilman minua.
En halunnut olla taakka äidilleni, isälleni tai siskolleni.
Vihasin itseäni niin paljon, että yritin muutaman kerran tuhota itseni.
En siksi, etten olisi välittänyt läheisistäni.
Vaan koska olin niin syvällä siinä ajatuksessa, etten ollut heidän rakkautensa tai elämänsä arvoinen.
Mutta tänään minä ajattelen toisin
Tänään minä uskon.
Luotan itseeni.
Tiedän, että osaan.
Olen ylpeä itsestäni.
Arvostan itseäni.
Ja olen oppinut myös rakastamaan itseäni.
Olen äärettömän kiitollinen lapsilleni, äidilleni ja siskolleni siitä, että he ovat antaneet minulle anteeksi, luottavat minuun ja ovat antaneet minun rakentaa luottamusta takaisin.
Saan rakastaa heitä.
Ja saan myös vastaanottaa heidän rakkauttaan.
Se ei ole minulle itsestäänselvyys.
Se on valtavan suuri lahja. ❤️
Tänään tunnen kuuluvani tähän yhteiskuntaan.
Tiedän olevani osa tätä maailmaa.
Ja voin sanoa sen ääneen:
Minä kuulun tänne.
Jos olisin menettänyt lasteni luottamuksen, uskon ja rakkauden, en tiedä, missä olisin tänään.
Ehkä en olisi tässä kirjoittamassa omaa tarinaani.
Ehkä en olisi tässä kertomassa tunteistani.
Ehkä en olisi tässä rakentamassa LUMEkorua.
Siksi tämä kaikki merkitsee minulle enemmän kuin sanat pystyvät kertomaan.
Löysin itsetuntoni
Itsetunto ei tullut minulle yhtäkkiä.
Se rakentui pala palalta.
Opin uskaltamaan sanoa mielipiteeni.
Opin sanomaan ei.
Opin tuomaan asioita julki.
Opin seisomaan sanojeni takana.
Opin näyttämään maailmalle, että minä osaan.
Ja ennen kaikkea opin, että minun ei tarvitse olla täydellinen ollakseni arvokas.
Jos en osaa jotain tänään, minä opettelen.
Jos en tiedä, minä otan selvää.
Jos epäonnistun, yritän uudelleen.
En enää ajattele: "En pysty."
Ajattelen:
"Miten minä tämän opin?"
Siinä on valtava ero.
LUMEkoru on osa minun kasvuni matkaa
LUMEkorulla on ollut minun kasvussani aivan valtavan suuri merkitys.
Se on antanut minulle mahdollisuuden näyttää, mitä osaan.
Se on opettanut minulle yrittäjyyttä.
Se on opettanut minulle rohkeutta.
Se on antanut minulle mahdollisuuden kohdata ihmisiä ja heidän tarinoitaan.
Ja se on ennen kaikkea antanut minulle mahdollisuuden olla oma itseni.
Voimaa.
Rakkautta.
Kunnioitusta itseäni kohtaan.
Siksi LUMEkoru ei ole vain yritys.
Se on yksi osa minun matkaani takaisin itseeni.
❤️ En enää häpeä sitä, mistä tulin
Tämä on ehkä yksi suurimmista muutoksista minussa.
Minä en häpeä enää menneisyyttäni.
En sitä, mitä olin.
En kaikkea sitä, mitä tein.
En kaikkea sitä, mitä koin.
En lukihäiriötäni.
En oppimisvaikeuksiani.
En ADHD:täni.
En päihde- ja mielenterveyshistoriaani.
En niitä asioita, joita tein.
Enkä niitä asioita, jotka jäivät tekemättä.
Menneisyyttäni ei voi pyyhkiä.
Eikä sitä voi muuttaa tekemättömäksi.
Mutta sitä voi katsoa silmiin.
Se on osa minua nyt ja aina.
Minun polkuni.
Vaikea polku, mutta minun.
Ja ehkä silläkin oli oma tarkoituksensa.
Se opetti.
Se vahvisti.
Se rikkoi minua.
Mutta samalla se pakotti minut etsimään uusia palasia ja rakentamaan itseäni uudelleen.
Ehkä ensin väärillä palasilla.
Sitten oikeammilla.
Kunnes aloin vähitellen rakentaa itsestäni ehjää.
Ehjää omalla tavallani.
Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, jotta voi antaa anteeksi
En odota, että kaikki ihmiset ymmärtävät tai hyväksyvät tekemisiäni.
En minäkään voi muuttaa sitä, mitä tapahtui.
Olen pyytänyt anteeksi ihmisiltä, joille olen tehnyt pahaa.
Olen kantanut vastuuni ja kärsinyt seuraukset omalla tavallani.
Ja jos olen joskus tehnyt sinulle jotain pahaa, emmekä ole koskaan siitä puhuneet tai sopineet, haluan sanoa yhden asian:
Minun oveni on avoin.
Jos joskus haluat tai pystyt puhumaan, olen valmis kuuntelemaan.
Olen oppinut, että asioita voi selvittää puhumalla.
Ei uhkaamalla.
Ei väkivallalla.
Ei satuttamalla.
Niillä ei rakenneta mitään hyvää.
Ne tuovat vain lisää ongelmia ja lisää kipua.
Minä olen joutunut opettelemaan siihen toisenlaiset työkalut.
Ja olen siitä kiitollinen.
❤️ Sydämeni ei ole kylmä
Minuakin on satutettu.
Mutta se ei tehnyt sydämestäni kylmää.
Haluan edelleen välittää.
Haluan auttaa.
Haluan kuunnella.
Haluan antaa toiselle ihmiselle tunteen siitä, että hän on tärkeä.
Siksi vertaistuki on minulle niin tärkeää.
Siksi LUMEkoru on minulle niin tärkeä.
Siksi haluan tehdä asioita täydellä sydämellä.
Haluan antaa toiselle ihmiselle jotain hyvää.
Joskus se voi olla koru.
Joskus sana.
Joskus kuunteleminen.
Joskus vain se, että joku ei käännä selkäänsä.
Jos tunnet olevasi rikki
Haluan sanoa tämän erityisesti sinulle, joka tunnet olevasi rikki.
Sinulle, joka ajattelet olevasi epäonnistunut.
Sinulle, joka ajattelet, ettei sinusta ole mihinkään.
Älä luovuta itseesi.
Sinulla on mahdollisuus kasata itsesi uudelleen.
Kasvaa.
Oppia.
Muuttua.
Löytää oma tapasi olla ehjä.
Se ei välttämättä tapahdu nopeasti.
Eikä sinun tarvitsekaan korjata koko elämää yhdessä päivässä.
Yksi pieni asia kerrallaan.
Yksi askel.
Yksi päätös.
Yksi ihminen, joka kuuntelee.
Yksi pieni valo pimeyden keskellä.
Älä tuomitse ihmistä hänen pahimman hetkensä perusteella
Toivon koko sydämestäni, että ihmiset oppisivat näkemään toisessa ihmisessä muutakin kuin ulkokuoren tai yhden teon.
Erityisesti päihde- ja mielenterveysongelmien kohdalla.
Älä koskaan ajattele, että tiedät toisen ihmisen tarinan vain siksi, että näet hänen tämänhetkisen tilanteensa.
Sinä et tiedä, mitä hän on käynyt läpi.
Et tiedä, mitä hän käy juuri nyt läpi.
Ehkä joskus yksi hyvä sana voi merkitä enemmän kuin koskaan ymmärrät.
Ojenna käsi.
Kuuntele.
Rohkaise.
Älä lisää toisen ihmisen taakkaa tuomitsemalla.
Sillä jokaisella ihmisellä on oikeus tulla nähdyksi ihmisenä.
Jokaisella on oikeus valoon
Minä olen joskus ajatellut, etten ansaitse mitään hyvää.
Nyt ajattelen toisin.
Minulla on oikeus elää.
Minulla on oikeus rakkauteen.
Minulla on oikeus kuulua.
Minulla on oikeus unelmoida.
Minulla on oikeus olla minä.
Ja niin on sinullakin.
Ei ole olemassa sääntöä siitä, millainen kulkija ansaitsee paremman elämän.
Ei ole olemassa ihmisryhmää, jonka kohdalla voisi sanoa:
"Sinulle ei kuulu enää mitään hyvää."
Me kaikki voimme eksyä.
Me kaikki voimme rikkoa itsemme.
Me kaikki voimme tehdä virheitä.
Mutta meillä voi myös olla mahdollisuus oppia.
Kasvaa.
Korjata sen, minkä pystymme korjaamaan.
Ja rakentaa siitä eteenpäin jotain uutta.
Sinussa on pieni valo
Ehkä sinä et näe sitä vielä.
Ehkä juuri nyt tuntuu siltä, ettei millään ole merkitystä.
Ehkä pimeys tuntuu liian suurelta.
Minä tiedän sen tunteen.
Mutta haluan kertoa sinulle jotain, minkä tiedän nyt kokemuksesta:
Sinun sisälläsi voi olla pieni valo, vaikka et itse vielä pysty sitä näkemään.
Pidä siitä kiinni.
Usko.
Toivo.
Rukoile, jos se tuntuu sinusta omalta.
Pyydä apua.
Puhu.
Älä jää yksin.
Älä anna pimeyden kertoa sinulle, ettei sinulla ole merkitystä.
Minä olen elävä esimerkki siitä, että ihminen voi löytää tiensä hyvin pimeästäkin paikasta kohti valoa.
❤️ Ehjä omalla tavallani
En ole sama ihminen kuin ennen.
Enkä halua olla.
Minä olen edelleen keskeneräinen.
Opin edelleen.
Teen edelleen virheitä.
Mutta tänään minä katson peiliin ja voin sanoa:
Minä olen ylpeä sinusta, Marika.
En siksi, että olisin täydellinen.
Vaan siksi, että en luovuttanut.
Olen oppinut.
Olen kasvanut.
Olen uskaltanut.
Ja nyt minä uskallan olla minä.
En piilottele.
En häpeä.
En pienennä itseäni muiden vuoksi.
Opin.
Osaan.
Uskallan.
Olen minä.
Ja jos minun pitää huutaa se maailmalle, niin huudan:
MINÄ PYSTYN. ❤️
LUMEkoru kulkee siinä rinnalla.
Pala minun tarinaani.
Pala minun kasvuani.
Pala valoa.
Ja ehkä joskus myös pieni valo jonkun toisen päivään.
Ehjä omalla tavallani.
❤️
LUMEkorun elämäntarina jatkuu…
Kiitos, että seuraat. ❤️
Lisää kommentti
Kommentit