Luku 16 - ADHD, nepsyys ja päihdemaailma - asioita joista olisi pitänyt puhua

Luku 16 - ADHD, nepsyys ja päihdemaailma – asioita, joista olisi pitänyt puhua

Olen kertonut aiemmissa luvuissa elämästäni, menneisyydestäni, selviytymisestäni ja siitä, miten LUMEkoru syntyi osaksi omaa matkaani. Nyt haluan pysähtyä aiheeseen, joka on ollut elämässäni hyvin merkittävä.

Haluan puhua ADHD:sta, nepsyydestä ja päihteistä. Haluan kertoa myös yrittäjyydestä ADHD:n kanssa, mutta ennen kaikkea haluan puhua nuorille.

En siksi, että haluaisin saarnata tai kertoa, miten muiden pitäisi elää. Vaan siksi, että minä tiedän omasta kokemuksestani, miten elämä voi lähteä kulkemaan suuntaan, jota ei nuorena osaa edes kuvitella.

Kun oma pää ei anna rauhaa

Kun katson nyt aikuisena nuoruuttani, näen asioita, joita en silloin ymmärtänyt.

Minulla oli ADHD, mutta en ymmärtänyt, mitä kaikkea se elämässäni tarkoitti. En ymmärtänyt, miksi pääni sisällä oli niin vaikea olla, miksi olin niin levoton, miksi tunteet tulivat välillä valtavina ja miksi tuntui, etten pystynyt tekemään asioita samalla tavalla kuin muut.

Kouluaikani oli monella tavalla raskasta. Yläasteella yleensä oli päiviä, jolloin en päässyt edes luokan kynnyksen yli. Käytävältä kuului tuttu kehotus:

”Marika, käytävälle!”

Minulle sanottiin jatkuvasti, että pysyisin aloillani, tekisin tehtäväni, en huutaisi tai puhuisin hiljempaa. Sain päivä toisensa jälkeen palautetta siitä, mitä tein väärin ja mitä minun pitäisi tehdä toisin.

Lopulta koulun käytävästä tuli paikka, jossa odotin tunnin loppumista. Mutta kukapa siellä yksin jaksaa odottaa tuntia toisensa jälkeen?

Lähdin koulusta pois. Tunsin, etten osannut mitään. Vahvimpana tunteena mieleeni jäi ajatus, että opettajat vihasivat minua.

En tiedä, mitä kaikkea aikuiset silloin ajattelivat tai ymmärsivät. Mutta tiedän, miltä minusta tuntui.

Nyt jälkeenpäin ajattelen, ettei kukaan lapsi, nuori eikä aikuinenkaan jaksa loputtomiin sitä, että saa jatkuvasti negatiivista palautetta. Kun ihminen kuulee päivästä toiseen, mitä kaikkea hänessä on vikana, hän saattaa vähitellen alkaa itsekin uskoa siihen.

Minä en hyväksynyt itseäni. En ymmärtänyt, mikä minussa oli vikana, kun en ollut samanlainen kuin muut.

Ja sitten tuli ensimmäinen alkoholikokeilu.

Se tuntui minusta oudolla tavalla hyvältä. Jokin siinä tuntui heti omalta jutultani. Tänään, kun katson asiaa aikuisena ja ymmärrän ADHD:tani paremmin, ajattelen, että päihteet rauhoittivat hetkeksi pääni sisäistä kaaosta.

Se, mikä tuntui nuorena helpotukselta, saattoi olla juuri sitä, mitä olin etsinyt tietämättäni.

Aloin hoitaa omaa pahaa oloani päihteillä, koska minulla ei ollut muuta keinoa. En osannut puhua siitä kenellekään. En osannut kertoa, kuinka vaikeaa minun oli olla omassa päässäni.

Halusin kuulua joukkoon. Halusin vaimentaa levottomuutta ja tunteita. Halusin hetkeksi päästä pois siitä olosta, jossa en hyväksynyt itseäni.

En silloin ymmärtänyt, mihin ensimmäinen kokeilu voisi johtaa.

En myöskään halua sanoa, että ADHD automaattisesti johtaisi päihteiden käyttöön tai riippuvuuteen. Ei johda. Mutta omalla kohdallani näen nyt, miten ymmärtämätön suhtautuminen omiin vaikeuksiini, jatkuva ulkopuolisuuden tunne ja sisäinen levottomuus liittyivät siihen, miksi päihteet tuntuivat aluksi helpotukselta.

Olisin tarvinnut ymmärrystä, turvallisen aikuisen ja apua. En lisää kokemusta siitä, että olin vääränlainen.

Päihdemaailma ei ole sitä, miltä se aluksi näyttää

Haluan puhua tästä suoraan. Ehkä jopa rankasti. En halua kaunistella sellaista, mitä ei pidä kaunistella.

Päihdemaailma saattaa aluksi näyttää ihailtavalta. Siellä voi olla porukka, johon pääsee mukaan. Voi tuntua, että on ystäviä, jännitystä, vapautta ja elämää, jota muut eivät ymmärrä.

Mutta kun joutuu syvemmälle päihdemaailmaan, todellisuus voi olla aivan toinen.

Sinusta voi tulla vanki itsesi kanssa. Päihteet alkavat sanella tekemisiäsi, ajatuksiasi ja valintojasi. Päivän tärkeimmäksi asiaksi voi muuttua se, miten saat seuraavan annoksen ja selviät seuraavaan päivään.

Omien kokemusteni ja näkemäni perusteella päihdemaailmaan voi liittyä rikollisuutta, väkivaltaa, valehtelua, varastamista, petoksia ja hyväksikäyttöä. Mukaan voi tulla varastetun tavaran myymistä, ihmisten huijaamista ja tilanteita, joissa joudut itse tekemään asioita, joita et olisi koskaan selvin päin kuvitellut tekeväsi.

Voit joutua kohtaamaan poliisin, kuulustelut, sakot, putkareissut ja pahimmillaan vankilan.

Ja kaiken tämän keskellä ihmissuhteet voivat muuttua. Luottamus rikkoutua. Läheiset voivat joutua kärsimään. Joskus päihdemaailma vie ihmistä niin pitkälle, että hän on valmis satuttamaan myös kaikkein rakkaimpiaan tai käyttämään heitä hyväkseen saadakseen sen, mitä sillä hetkellä tarvitsee.

Tämä on yksi niistä asioista, joita haluan nuorten ymmärtävän: päihteet eivät vie vain terveyttä tai rahaa. Ne voivat viedä myös sen, miten kohtelet muita ihmisiä ja miten pystyt katsomaan itseäsi.

Haluan nostaa esiin myös naisten aseman päihdemaailmassa. Naisena siellä pärjääminen ei ole helppoa. Se voi olla erittäin vaarallista. Hyväksikäyttö, pahoinpitely, painostaminen ja väkivalta voivat tulla osaksi arkea. Nainen voi joutua tilanteisiin, joissa hänen turvallisuutensa ja itsemääräämisoikeutensa ovat uhattuina.

Päihdemaailmassa voi joutua tekemään asioita, joita ei koskaan tekisi ilman päihteitä ja sitä ympäristöä, johon on joutunut.

Ja joskus turvattomuus menee niin pitkälle, että nukkumaan uskaltaa mennä vasta, kun teräase on tyynyn alla.

Tämä ei ole elokuvaa. Tämä ei ole jännittävä tarina. Tämä on sitä todellisuutta, jota päihdemaailmassa voi joutua kohtaamaan.

En kerro tätä siksi, että haluaisin leimata ketään. Päihderiippuvainen ihminen ei ole yhtä kuin pahimmat tekonsa tai vaikeimmat vaiheensa. Mutta haluan, että vaarat uskalletaan sanoa ääneen.

Päihdemaailma voi viedä ihmiseltä todella paljon. Joskus lähes kaiken.

Entä se viihdekäyttö?

Olen kuullut usein ajatuksen siitä, että päihteitä käytetään vain viihteellä. Viikonloppuna, festareilla tai ystävien kanssa. Että arki on kunnossa ja käyttö pysyy hallinnassa.

Mutta mistä ihminen voi varmasti tietää, missä vaiheessa raja ylittyy?

Kaikki ongelmallinen käyttö ei ala joka päivä tapahtuvasta käytöstä. Joskus taustalla voi olla halu kuulua joukkoon, unohtaa huolet tai saada hetkeksi parempi olo. Ja jos päihteistä alkaa tulla keino käsitellä tunteita tai selvitä arjesta, kannattaa pysähtyä miettimään, mitä oikeastaan tapahtuu.

Minä olisin halunnut ymmärtää nuorena, ettei omaa pahaa oloa tarvitse hoitaa päihteillä.

Olisin tarvinnut jonkun, joka olisi kysynyt, mitä minulle oikeasti kuuluu.

ADHD yrittäjänä – haasteita ja voimavaroja

Tänään elämäni on hyvin erilaista. Rakennan LUMEkorua, teen käsilläni töitä, suunnittelen uusia koruja, kirjoitan ja opettelen yrittäjyyttä.

ADHD kulkee kuitenkin edelleen mukanani.

Yksi vaikeimmista asioista minulle on järjestelmällisyys. Sovitut ajat, tapaamiset, puhelut ja tehtävät voivat unohtua, jos en kirjoita niitä heti ylös. Jos ajattelen, että muistan asian myöhemmin, saattaa olla, että en muistakaan.

Pienikin muutos päiväjärjestyksessä voi aiheuttaa päässäni valtavan kaaoksen. Kun olen suunnitellut päivän tietyllä tavalla ja jokin muuttuu, minun täytyy välillä kerätä ajatukseni uudelleen ja löytää uusi järjestys tekemisille.

Yrittäjänä tämä tuo omat haasteensa. On muistettava monenlaisia asioita, hoidettava yhteydenottoja, aikatauluja, laskuja ja käytännön tehtäviä. Kaikki eivät ole niitä kaikkein mieluisimpia asioita, mutta nekin kuuluvat yrittäjyyteen.

Mutta ADHD:ssa on myös puolia, joita en vaihtaisi pois.

Minulle tärkeitä voimavaroja ovat aitous, rehellisyys, intohimo, mielikuvitus, periksiantamattomuus ja sinnikkyys.

Kun rakastan jotakin, teen sitä tunteella ja sydämellä. Kun saan tehdä käsilläni työtä, sitä on vaikea edes pukea sanoiksi. Se rakkaus ja innostus, jonka saan korujen tekemisestä, on valtava.

Voin innostua ideasta niin, että haluan päästä heti toteuttamaan sen. Joskus ajatuksia on enemmän kuin aikaa. Ja vaikka matkalla tulisi vaikeuksia, minussa on myös valtava tahto jatkaa.

En halua esittää, että ADHD olisi pelkkä lahja tai että kaikki olisi sen kanssa helppoa. Ei ole. Mutta olen oppinut näkemään itsessäni muutakin kuin ne asiat, joiden kanssa olen joutunut kamppailemaan.

Minussa on myös paljon vahvuuksia.

Jos saisin puhua nuorelle, joka voi huonosti

Tämä on ehkä koko luvun tärkein kohta.

Jos vierelläni istuisi nyt nuori ihminen, joka kokee olevansa erilainen, levoton, yksinäinen tai vääränlainen, en haluaisi aloittaa neuvomalla.

Haluaisin ensin kuunnella.

Sanoisin hänelle:

Minä tiedän, miltä sinusta voi tuntua. En voi tietää kaikkea, mitä käyt läpi, koska vain sinä itse tiedät, miltä oma elämäsi tuntuu. Mutta minä olen tässä.

Minä kuuntelen. Minä autan ja tuen. En katoa mihinkään, vaan voimme yhdessä alkaa etsiä sinulle turvallisia ihmisiä, tukea ja apua ympärillesi.

Sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät, kuuntelevat ja joiden seurassa sinun ei tarvitse pelätä. Tiedän, että avun hakeminen voi pelottaa. Minäkin pelkäsin joskus.

Sinun ei tarvitse eikä kuulu yrittää selvittää pahaa oloasi yksin. Kukaan meistä ei pysty yksin käsittelemään kaikkea sitä, mitä sisällämme kannamme, mitä olemme tehneet tai mitä meille on tehty. Eikä tarvitsekaan.

Haluaisin kertoa sinulle myös totuuden päihdehelvetistä, jos olet valmis ja haluat kuunnella.

Ehkä et vielä ole valmis kuulemaan. Eikä sinun tarvitsekaan olla.

Minulle riittää, että sinussa on löytynyt edes pieni pala voimaa, joka haluaa jotakin parempaa, rakkaampaa ja tärkeämpää elämää.

Siitä kaikki voi alkaa.

Minä kerron sinulle lisää sitten, kun annat siihen luvan ja haluat kuulla. En halua pakottaa sinua kuuntelemaan enkä vaatia sinulta mitään. Haluan vain, että tiedät, ettei sinun tarvitse jäädä yksin.

Uskon, että me jokainen tarvitsemme joskus ihmisen, joka on turvallinen, pysyy lähellä ja on valmis kuuntelemaan myös silloin, kun sanat ovat vaikeita löytää.

Ja jos sinä olet jo päihteiden keskellä, haluan sanoa tämän: et ole toivoton tapaus. Sinun elämäsi ei ole ohi. Apua voi saada, eikä sinun tarvitse selvitä siitä yksin.

Minä en halua, että kukaan jää yksin

Kun ajattelen nuoruuttani, mietin välillä, miten paljon olisi voinut muuttua, jos joku olisi silloin ymmärtänyt, mitä pääni sisällä tapahtui.

Jos joku olisi nähnyt levottomuuden takana olevan lapsen, joka ei osannut pyytää apua.

En voi muuttaa menneisyyttäni. Mutta voin kertoa siitä nyt. Voin käyttää omia kokemuksiani siihen, että joku toinen uskaltaisi puhua, pyytää apua tai pysähtyä ennen kuin lähtee kulkemaan samaa tietä.

En halua, että ADHD, nepsyys, oppimisen vaikeudet tai päihdehistoria määrittelevät ihmisen koko elämän. Ne ovat osa ihmisen tarinaa, mutta eivät koko ihminen.

Minä olen paljon muutakin kuin menneisyyteni.

Olen äiti, yrittäjä, käsillä tekijä, unelmoija ja ihminen, joka haluaa auttaa muita. Olen rakentanut elämääni uudelleen ja löytänyt asioita, joita rakastan.

Ja siksi haluan sanoa jokaiselle nuorelle, joka kamppailee oman mielensä, tunteidensa tai päihteiden kanssa:

Älä jää yksin. Sinun ei tarvitse osata selittää kaikkea. Sinun ei tarvitse olla valmis. Riittää, että uskallat ottaa ensimmäisen pienen askeleen kohti apua.

Sinä olet tärkeä. Sinä olet arvokas. Sinulla on oikeus saada apua ja mahdollisuus parempaan elämään.

Ja minä toivon, että joku on siellä sinua varten, kun olet valmis ottamaan sen askeleen.
  

Mistä sinä tai läheisesi voitte hakea apua?

Haluan jättää tähän lukuun myös jotakin konkreettista. En halua, että luet tarinani, tunnistat siitä ehkä jotakin omasta elämästäsi ja jäät sen jälkeen yksin miettimään, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Apua on olemassa. Sitä voi hakea, vaikka oma tilanne tuntuisi sekavalta, vaikka et osaisi kertoa kaikkea tai vaikka et olisi vielä valmis tekemään suuria muutoksia.

Jos olet nuori ja sinulla on paha olla, voit aloittaa esimerkiksi kouluterveydenhoitajasta, kuraattorista, psykologista tai jostakin turvallisesta aikuisesta. Voit ottaa yhteyttä myös oman alueesi nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin.

Jos kasvotusten puhuminen tuntuu vaikealta, apua löytyy myös verkosta:

- Sekasin-chat: 12–29-vuotiaille nuorille, jotka kaipaavat keskustelukumppania ja tukea. "sekasin.fi" (https://sekasin.fi/)
- Nuortenlinkki: tietoa päihteistä ja muista nuorten elämään liittyvistä asioista sekä mahdollisuus kysyä neuvoa nimettömästi. "nuortenlinkki.fi" (https://nuortenlinkki.fi/)
- Päihdelinkki: tietoa päihteistä, riippuvuuksista, hoidosta ja vertaistuesta. "paihdelinkki.fi" (https://paihdelinkki.fi/)

Jos olet huolissasi omasta tai läheisesi päihteiden käytöstä, voit soittaa maksuttomaan ja anonyymiin Päihdeneuvontaan,

numeroon 0800 900 45. Siellä voi keskustella myös läheisen tilanteesta.

Jos paha olo käy liian suureksi tai tarvitset jonkun, joka kuuntelee,

MIELI Kriisipuhelin vastaa suomeksi ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111. Soittaa voi nimettömänä.

Jos olet välittömässä vaarassa tai kyseessä on hätätilanne, soita 112.

Haluan muistuttaa myös vanhempia, sisaruksia, puolisoita ja muita läheisiä: teidänkään ei tarvitse selvitä yksin. Päihteiden käyttö vaikuttaa usein koko lähipiiriin. Myös läheisellä on oikeus saada apua, tulla kuulluksi ja kertoa omasta huolestaan.

Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä:

Älä odota siihen asti, että kaikki on mennyt todella huonosti. Apua saa hakea jo silloin, kun jokin tuntuu väärältä. Sinun ei tarvitse todistaa kenellekään, että tilanteesi on tarpeeksi vakava.

Jos et tiedä, mistä aloittaa, voit sanoa vaikka vain:

”Minulla ei ole kaikki hyvin. En oikein osaa selittää, mutta tarvitsisin jonkun, joka kuuntelee.”

Se riittää ensimmäiseksi askeleeksi.

Sinun ei tarvitse osata pyytää apua täydellisesti. Riittää, että uskallat yrittää. ❤️

LUMEkoru – koru, tarina ja ripaus valoa.     

LUMEkorun elämäntarina jatkuu, kiitos kun seuraat.❤️